Avioehtosopimusta ja sen merkitystä on käsitelty jo edellä olevissa jaksoissa. Mikä se siis on ja mihin sillä pyritään? Avioehtosopimuksella sovitaan siitä, että toisella puolisolla tai kummallakaan puolisolla ei ole ositusta suoritettaessa ns. avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Ositus joudutaan suorittamaan yleensä toisen puolison kuoleman, mahdollisen avioeron jälkeen. Myös rekisteröidyn parisuhteen osapuolet rinnastetaan tässä suhteessa puolisoihin. Avioehtosopimuksessa voidaan esimerkiksi sopia siitä, että kummallakaan sopimuksen osapuolelle ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen eli oikeutta saada toiselta puolisolta osuutta hänen omistamastaan omaisuudesta. Jollei avioehtosopimusta ole, osituksessa kummankin omaisuus lasketaan yhteen ja sen, joka omistaa enemmän omaisuutta, pitää luovuttaa toiselle osapuolelle sen verran omaisuutta, että ”puntit ovat lopulta tasan.”
Avioehtosopimus voidaan lisäksi rajata koskemaan vain tiettyä omaisuutta (esim. perinnöksi saatua omaisuutta) tai jotakin tiettyä omaisuutta (esim. omakotitaloa). Avioehtosopimuksen tekeminen itse on vaikeaa, koska laki määrää, miten se on tehtävä. Se pitää lisäksi tallettaa maistraattiin, jotta se tulee voimaan. Jos myöhemmin todetaan, että avioehtosopimusta ei enää tarvita, avio-oikeus voidaan palauttaa tekemällä uusi sopimus asiasta, joka sekin pitää rekisteröidä.
Heikki Kilpiä 