Joku voisi kysyä, miksi käsittelen ositusta tässä kohden. Valinta johtuu siitä, että kun perinnönjakoa suoritetaan, usein pitää suorittaa ensin ositus ja vasta sen jälkeen perinnönjako. Ositus voi tulla eteen joko
- perinnönjakoa suoritettaessa,
- erotilanteessa tai
- avopuolisoiden yhteiselämää lopetettaessa.
Ositusta ja perinnönjakoa olisi vaikea tehdä itse, joten sen tekemiseksi tulee kysyä neuvoa perunkirjoituksen pitäjältä tai edellä mainituista paikoista eli omasta pankista, oikeusaputoimistosta tai paikkakunnalla toimivilta asianajajilta. Jos ei oikein tiedä, mistä apua voisi kysyä, tuttavat ovat yleensä hyvä tietolähde tällaisissakin asioissa.
Jos puolisoilla ei ole avioehtosopimusta, heillä on lain mukaan avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Juuri osituksessa tämä avio-oikeus toteutetaan eli puolisoiden yhteinen omaisuus tasataan siten, että kumpikin saa osituksessa yhtä paljon omaisuutta. Tällöin enemmän omistavan puolison omaisuudesta maksetaan tasinkoa sille puolisolle tai vainajan kuolinpesälle niin paljon, että kumpikin puoli saa hyväkseen yhtä paljon omaisuutta.
Alla oleva laskelma toivottavasti selventää sitä, mitä avio-oikeudella tarkoitetaan:
Mies Vaimo
Auto 30 000 Peritty omakotitalo 180 000
Pörssiosakkeita 10 000 Omaa lainaa 32 000
½ irtaimistosta 10 000 (koti-irtaimisto yhteistä omaisuutta) ½ irtaimistosta 10 000
Yhteensä 50 000 Yhteensä 158 000
Puolisoiden yhteinen, ositettava omaisuus on siis yhteensä 208 000 euroa. Koska miehellä on avio-oikeus myös kaikkeen vaimonsa omaisuuteen, osituksessa vaimo joutuisi maksamaan miehelleen 54 000 euroa tasinkoa, minkä jälkeen kummallekin jäisi yhteisestä omaisuudesta 104 000 euroa eli puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Jos puolisoilla olisi ollut avioehtosopimus, kumpikin olisi pitänyt oman omaisuutensa.
Ositus suoritetaan siis samassa yhteydessä, kuin perinnönjako, mutta ennen sitä, jotta tiedetään, mitä perinnönjaossa kunkin perittävän perillisille jaetaan. Perinnönjakoa voidaan yrittää sopimalla, mutta jos sovintoa ei synny, jako suorittamaan voidaan määrätä pesänjakaja ja jos pesässä epäselviä asioita, siihen voidaan hakea pesänselvittäjä-pesänjakajan määräystä, jolloin kyseinen henkilö ensin selvittää pesän ja sen jälkeen jakaa sen.
Kun mainitut toimet on hoidettu, ollaankin jo aika pitkällä. Näiden toimien jälkeen voi tulla kyseeseen vielä esim. lainhuutojen hakemisia ja mahdollisia osakekirjojen rekisteröimisiä omistajien nimiin, mutta näissäkin asioissa neuvoja saa siltä ammattilaiselta, jonka apua on käytetty jaon suorittamisessa.
Heikki Kilpiä 